Visakoivu

Visakoivu on hyvin monimuotoinen puu, jonka erottaminen tavallisesta rauduskoivusta voi olla joskus vaikeaa. Visautumisen ulkoiset tuntomerkit voivat vaihdella huomattavasti eri puuyksilöiden välillä. Ulkoisesti visalta näyttävästä puusta ei välttämättä löydy visakuviota. Toinen äärimmäisyys on se, että ulkoisesti normaali rauduskoivu osoittautuukin kaadettaessa visakoivuksi; pitkästä ja sileästä rungosta huolimatta poikkileikkauspinnasta löytyykin mitä hienoin visakuvio. Todellinen tilanne todetaan vasta, kun puu on kaadettu.

Pahkoiksi kutsutaan puiden rungoissa, oksissa tai juurissa esiintyviä usein pallomaisia muodostumia. Pahka voi joskus muistuttaa visaa ja ilmiöt ovat varsin lähellä toisiaan. Pahkan muodostumisen syytä on vaikea sanoa. Syynä voi olla hyönteisen tai mekaanisen vaurion aiheuttama vioitus tai paikallinen mutaatio eli muutos perintötekijöissä. Puun jälsikerroksessa oleva solu jakaantuu muita jälsisoluja nopeammin. Puuaineen epänormaali kasvu saattaa jatkua puun koko eliniän, jolloin itse pahkasta voi muodostua kookas, halkaisijaltaan jopa yli metrin. Mukura- eli visamännyn (Pinus sylvestris f. gibberosa) runko on täynnä pahkoja. Visamäntyjä on löydetty ympäri maata, mutta missään se ei ole yleinen. Yksittäiset, terveet pahkat eivät yleensä muuta laajasti puuta, vaan runkoa voidaan käyttää tavanomaisesti esimerkiksi sahatavarana. Pahka voi aiheutua myös muista syistä. Lehmuksen ja raidan tyvellä on usein pahkamaisia muodostumia, jotka saavat alkunsa jatkuvasti kasvavista ja jakaantuvista leposilmuista. Koivun yleinen lahottaja on pakurikääpä, joka muodostaa tummia pahkamaisia muodostumia. Ne ovat kuitenkin kääpiä, eli puussa loisivan sienen aiheuttamia itiöemiä, eivätkä muodostaan huolimatta varsinaisia pahkoja. Pahkan puuaines on kovaa ja kestävää. Se sopii kovaan kulutukseen joutuviin esineisiin, kuten kahvoihin ja pieniin astioihin. Varsinkin raidan pahkat ovat suosittuja pahkakuppien eli kuksien raaka-ainetta. Isoista pahkoista on tehty jopa huonekaluja. Joidenkin havu- ja lehtipuiden, yleisimmin koivun, puuaineessa voi olla lainekuvioita, jotka eroavat visamuodostuksesta. Puun solukkojen rakenne on muuten normaali, mutta puuaineen syiden suunta vaihtelee aaltomaisesti säteen ja/tai tangentin suunnassa. Tällainen lainekuvioinen puu, useimmiten juuri loimukoivu, on haluttua huonekalujen raaka-ainetta.

Kasvutapa: runko on normaalia rauduskoivua lyhyempi ja voimakkaasti kapeneva, yleensä myös hieman lenko. Silmumuodostus on epänormaalin runsasta, josta aiheutuu puun haaroittuminen ja monesti pensasmainen kasvutapa. Latvus on haaroittumisesta johtuen pyöreähkö ja usein tasapäinen. Oksat ovat yleensä paksuja ja koukeroisia. Puu on myös usein kallistunut siihen suuntaan, missä on ollut eniten kasvutilaa ja valoa. Visakoivun kasvutapa ja ulkomuoto muistuttavat paljon omenapuuta.

Rungon pinta on yleensä kyhmyinen; siinä on usein muhkuroita, rengasmaisia paksunnoksia, harjanteita ja ohentumia eli ”kauloja”. Erityisesti rungon tyvessä kaarna on yleensä runsaasti halkeilevaa ja paksua. Visautumisen merkkejä voi esiintyä joissakin rungoissa vain muutaman metrin matkalla tyvessä, toisissa rungoissa niitä esiintyy aivan latvanhaaroihin saakka (vrt. pahka).

Visakoivu tavataan luontaisena Euroopassa vain suppeilla erillisillä alueilla. Suomessa se esiintyy Etelä-Suomessa noin Jyväskylän korkeudelle asti, erityisesti entisillä kaskiviljelyalueilla. Pohjoismaissa visaa löytyy Ruotsin eteläosista ja Norjan kaakkoisosista. Lisäksi sitä esiintyy Karjalan tasavallassa, Inkerinmaalla, Baltiassa, Valko-Venäjällä ja Venäjän länsiosissa. Hajanaisia esiintymiä on myös Keski-Euroopassa, mutta Suomessa ja Karjalan tasavallassa visakoivu on yleisimmillään.

Visakoivun levinneisyys liittyy vanhaan sananlaskuun: “Visaa kasvaa vain niin kaukana kirkolta kuin kirkonkellon ääni kantaa.” Valoa vaativana ja hidaskasvuisena puuna visakoivu kilpailee vanhoilla kaskiviljelyalueilla muiden nopeammin kasvavien puulajien kanssa. Kaskiviljelyn päättyminen, metsänhoito ja visakoivun voimakas myynti ovat vaikuttaneet sen luontaiseen esiintymiseen. Viljeltynä visa menestyy parhaiten Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta vähäisemmin tuotto-odotuksin ja tietyllä riskillä visaa voi kasvattaa myös Pohjois-Suomessa hyvillä kasvupaikoilla.

Parhaita visakoivun kasvupaikkoja ovat viljavat metsämaat (lehdot, OMT, MT) ja parhaat peltomaat (hieta ja multamaat). Mitä karumpi kasvupaikka on, sitä enemmän visakoivulla on taipumusta haaromiseen. Kasvupaikoiksi eivät sovellu turvemaat, tasaiset hiesu- ja savimaat tai alueet, joissa pohjavesi on lähellä. Viljavat, mutta syrjäiset, pelto- ja metsälohkot ovat usein alttiita hirvituhoille, joten visakoivun kasvattamista on syytä harkita tarkkaan. Hienojakoisista pelto- ja metsämaista soveltuvat vain mullaspitoiset rinteet. Visakoivu sopii hyvin maiseman ja ympäristön kannalta arvokkaille kohteille:

Viljavat metsämaat
Parhaat hieta- ja multapellot
Lepikot, jotka halutaan muuttaa tuottoisiksi talousmetsiköiksi
Lievästi hallanarat viljavat maat
Maisemallisesti arvokkaat kohteet
Kasvupaikalla ja metsikön tiheydellä on vaikutusta visautumisen alkamiseen ja sen voimakkuuteen. Maantieteellisellä sijainnilla ei ole merkitystä koivun visautumisessa. Pohjoisimmat istutetut metsiköt, kuten Kolilla, Pyhäkoskella ja Rovaniemellä, ovat menestyneet hyvin

Visakoivun hintaan vaikuttavat tekijät riippuvat pääasiassa myytävän erän laadusta ja koosta. Jos erä on pieni, sisältäen vain muutamia pieniläpimittaisia, mutkaisia ja heikosti visautuneita runkoja, hinta on yleensä alhaisempi verrattuna suurempiin ja laadukkaampiin eriin. Kuljetuskustannukset yksinään voivat laskea ostajien maksuhalukkuutta. Siksi pienten erien myyjät voisivat harkita erien yhdistämistä saadakseen paremman hinnan koko erälle.

Vastaleikatud Visakoivu hinta on 0,5-1 eur/kg.

Puun lustot ovat aaltoilevan epäsäännöllisiä, ja ruskeat visasolut muodostavat usein poikkileikkauspinnassa V-kuvion, josta syntyy visankukka. Pinnansuuntaisessa leikkauksessa näkyy linssimäisiä kuvioita. Puuaines on tiivistä ja painavaa, tuoreena jopa 930 kg/m³, 12% kosteudessa noin 700-730 kg/m³. Visakoivulla esiintyy myös poikkeuksellisia lehtimuotoja, mutta niitä ei voi pitää varmoina tuntomerkkeinä. Visautumiseen liittyvä epäsäännöllinen silmumuodostus aiheuttaa runsasta haaroittumista ja pensoutumista.

Visautumisen alkamisaika vaihtelee, ja se voidaan havaita joissain taimissa jo taimitarhalla. Yleensä visautuminen alkaa noin kymmenen vuoden ikäisenä.